Mikkelin Ristiinassa Saimaan rannalla ahertavat Reetan mehiläistarhojen väsymättömät
pöristelijät. Ne lentävät kukasta kukkaan keräämässä makoisaa mettä ja saavat luonnon loistoon
vuodesta toiseen. Reetan huomaan palatessaan ne antavat huolenpidon vastineeksi hunajaa ja
soittavat siivillään ikivanhaa laulua, joka on soinut täällä lukemattomia kesiä.
Sama laulu on tallentunut Astuvansalmen kalliomaalauksiin Ristiinan tuntumaan. Kivet muistavat
kädet, jotka piirtelivät niihin hirviä, ihmisiä ja mystisiä merkkejä tuhansia vuosia sitten. Mehiläisten
lailla esi-isämme elivät luonnon ehdoilla saaden maasta, vedestä ja ilmasta kaiken tarvittavan.
Heidän polkunsa ja vesireittinsä johtivat runsaille ruoka-apajille, suojaisille leposijoille ja tarkoin
valituille pyhille maille. Polkujen varrelle kasvoi heidän voimansa ja elinehtonsa, yhteisö.
Kun pysähdymme kuulemaan ja katsomaan tarkasti, myös mehiläisten vahvuus on yhteisössä.
Sinnikkäät kukkien kulkijat kiirehtivät kesän makean sadon äärellä. Jokaisella siiveniskulla on
tarkoitus, kun mehiläiset rakentavat, huoltavat, puolustavat, hoivaavat ja ravitsevat yhdyskuntaa.
Ravintoa etsitään läheltä ja kaukaa, reitit painetaan visusti mieleen ja uusista apajista kerrotaan
toisille tanssahdellen.
Kaiken tämän tuloksena on se suloinen hunaja, joka kertoo koko Saimaan tarinan. Reetan kolme
hunajatyyppiä, Astuvansalmi, Yövesi ja Louhivesi, ovat korkeatasoisia kotimaisia hunajia, jotka
käsitellään taiten. Ne ovat myös nöyrä kiitos luonnolle ja yhteisön voiman kasvattamille esi-
isillemme, joiden hedelmiä olemme me.